Perkele. En oo kahteen viikkoon osannut muuta sanoa kun Perkele.
sunnuntai, 21. joulukuu 2008
Pienisuuri mullistus
Perkele. En oo kahteen viikkoon osannut muuta sanoa kun Perkele.
perjantai, 5. joulukuu 2008
Menetyksiä
Faija - Muistan pienenä kuinka se jahtas meitä kirveellä meidän omassa kodissa. Se oli hyvä mulle mutta ei yhdessä mun äidin kanssa. Tai ei hyvä, mutta hyvä siihen nähden että oli juoppo ja sekopäinen ihminen, joka ei kai koskaan ollut Rakastanut maailmaa. En tiedä. En ole koskaan voinut asiaa selvittää. Joskus aikoinaan mietin miksi ihmeessä ihmisillä on menneisyyden ongelmia, miksi niistä tulee kipeitä sen takia mitä vanhemmat ovat. Olenko nyt aikuinen kun ymmärrän että ne asiat vaikuttavat? Olenko se ainoa joka ei pääse asiassa eteenpäin pyörittelemällä asiaa mielessä ja ihmettelemällä, olinko se minä, joka sai faijan jättämään tapaamiset vai oliko se mun äiti? Mulle kai enemmän oli Faija mun äidin isä, joka on mulle edelleen Se Täydellisin Olento. Se oli mulle kaikki, me oltiin aina yhdessä, se rakasti mua, se oli aina mun. Toisin kun mun isä. Viimeks kohdatessa mun isä ei edes tunnistanut mua. Menetetty. Eikä se edes ole siitä surullinen. Enkä osaa sanoa olenko minäkään muuta kuin katkera.
Ex - Pitkäaikaisin poikaystävä. Jonka luulin olevan se, kenen kanssa olen loppuikäni. Joka oli hauskinta seuraa ikinä ja jonka kanssa kaikki vaan oli hyvin. Jolta mä odotin jouluhjaksi kihlasormusta enemmän kuin mitään (mutta sain rannekellon). Paljastui myöhemmin patologiseksi valehtelijaksi. Patologisuudesta ei kai koskaan voi syyttää ketään. Se todella uskoi kaiken itse, mitä se kertoi. Oli kamalan hämmentävää olla vieressä kun ihminen kertoo yhteistä asiaa aivan eri tavalla kuin asiat todella olivat tapahtuneet. Olen kamalan surullinen, koska edelleen luulen, että se olin minä joka pilasin sen ihmisen. Se oli hauskinta ja huumorintajuisinta ja sosiaalisinta, mitä olin koskaan tavannut, mutta viiden vuoden seurustelun jälkeen mies muuttui kyyniseksi ja valehtelevaksi otukseksi. Olin pettävä ja inhottava, epäkypsä ihminen, joka kuvitteli olevansa ainoa maailmassa joka on kaltoin kohdeltu. Rakastin sitä ihmistä paljon, mutta kaikki oli liian sairasta jatkuakseen. Toivon sille ihmiselle parasta maailmassa ikinä. Menetetty.
Menneisyys - Suurinta Koskaan. Ei siitä sen enempää kuin edellisessä kirjoituksessa. En ole vielä valmis.
Äiti - Se ihminen on aina syyttänyt mua naimisiin joutumisestaan. Olen vahinko. Se on aina kerrottu mulle. Aina. On hassua ajatella että vaikka mitä omassa elämässä tapahtuisi, en koskaan, ikinä, laittaisi syytä lapsen niskoille! Pikkusisarusten (puolikkaiden sellaisten) aikana puolustin äitiä avomiehen nyrkeiltä henkeen ja vereen siinä epäonnistuen, olin liian heikko ja pieni. Siitä asiasta olen kai aina katkera. Näin niin monia haljenneita huulia, lohjenneita hampaita, murtuneita niveliä. Yritin ärsyttää avomiestä lyömään mua. Edes kerran. Myöhemmin keskusteluissa selvisi äidin kanssa että mies oli sen ymmärtänyt: että mulla olis ollut voimaa ja rohkeutta viedä asia poliisille, siksi se ei muhun koskenut. Olen vaan niin kamalan väsynyt siihen että olen Vahinkolapsi ja sen lisäksi en ole osannut auttaa äitiä. Sain miehen kyllä loppuviimein lähtemään. Äidin sanat vaan olivat sen jälkeen: "Miten voin olla niin tyhmä että kuvittelen että mahassa olevana voin päättää ihmisten avioliitosta?" Tai kuvottavinta mitä olen koskaan kuullut (tai osannut edes kuvitella) äidin sanovan tyttärelleen: Varmaan panet **:n (sisarusten isän) kanssa.
Myöhemmin, asioiden mentyä niinkuin ne menivät, sairastuin bipolaariseen mielialahäiriöön.Mikä sen laukaisi, on sivuseikka, mikä liittyy Menneisyyteen. Joka tapauksessa; silloin mun äiti hylkäs mut lopullisesti. Se ei jaksa mua, se ei halua kuulla musta mitään. Kamalan surullista mutta tätä päivää. Menetetty. Aika tuore tapahtuma, vuoden takaa, vaatii vähän sulattelua vielä.
Uusin ihastus - Pitkästä aikaa ihminen, jonka kanssa mä kuvittelin että Joskus voisin olla oma itseni. Pidemmän aikaa olen jo katsellut itseäni ulkopuolisena ja kummastellut, kuka on toi aurinkoinen ja vitsaileva tyttö joka on kuitenkin ihan silkkaa tyhjää sisältä? Kerrankin, pitkästä, helvetin pitkästä aikaa oli tunne että voisin olla "kotona" ja sitten mut tyrmätään. Olen liian "etäinen", en kerro itsestäni mitään ja en ole oikeanlainen kumppani. En kai olekaan. Totta. En kerro perheestä, en ystävistä, en lääkityksestä, en menneisyyksistä. Haluan elää Hetkessä ja Rakastan tilannetta missä saan olla ihan uusi ihminen ilman menneisyyden painolastia. Silti; menetetty.
Ystävät - Musta on tullut pelokas pieni tyttö kaikkien tapahtumien takia ja mä haluan omistaa kaikki mun ystävät. Mä teen tilanteesta ahdistavan, mä vaadin liikoja ja mä menetän ne, Nekin.
Sure would like to see you and visit your big house in the sky. I
Wish you didn't hav eto leave us, but since you're gone the time
Sure does fly. So I don't get too attached too much anymore,
It's a different world and I'm a different girl.
All the rain and all the pain, I hope it's for the good 'cause
I know I'll never be the same. These are the things that made me
Change, I hope it's for the good 'cause I know I'll never be
The same.
So proud to have your baby till u up and left us alone. Would u
Care that it drove me crazy? I have to make it on my own. So I
Don't get too attached too much anymore it's a different world
And I'm a different girl.
All the rain and all the pain, I hope it's for the good 'cause
I know I'll never be the same. These are things that made me
Change, I hope it's for the good 'cause I know I'll never be
The same.
Pray the lord my soul to keep. I try to hang on to the best of me
But changes keep on changing me. I just want to love who I turn
Out to be. All the rain…don't quite understand it, can't quite
Handle it
Ex - Pitkäaikaisin poikaystävä. Jonka luulin olevan se, kenen kanssa olen loppuikäni. Joka oli hauskinta seuraa ikinä ja jonka kanssa kaikki vaan oli hyvin. Jolta mä odotin jouluhjaksi kihlasormusta enemmän kuin mitään (mutta sain rannekellon). Paljastui myöhemmin patologiseksi valehtelijaksi. Patologisuudesta ei kai koskaan voi syyttää ketään. Se todella uskoi kaiken itse, mitä se kertoi. Oli kamalan hämmentävää olla vieressä kun ihminen kertoo yhteistä asiaa aivan eri tavalla kuin asiat todella olivat tapahtuneet. Olen kamalan surullinen, koska edelleen luulen, että se olin minä joka pilasin sen ihmisen. Se oli hauskinta ja huumorintajuisinta ja sosiaalisinta, mitä olin koskaan tavannut, mutta viiden vuoden seurustelun jälkeen mies muuttui kyyniseksi ja valehtelevaksi otukseksi. Olin pettävä ja inhottava, epäkypsä ihminen, joka kuvitteli olevansa ainoa maailmassa joka on kaltoin kohdeltu. Rakastin sitä ihmistä paljon, mutta kaikki oli liian sairasta jatkuakseen. Toivon sille ihmiselle parasta maailmassa ikinä. Menetetty.
Menneisyys - Suurinta Koskaan. Ei siitä sen enempää kuin edellisessä kirjoituksessa. En ole vielä valmis.
Äiti - Se ihminen on aina syyttänyt mua naimisiin joutumisestaan. Olen vahinko. Se on aina kerrottu mulle. Aina. On hassua ajatella että vaikka mitä omassa elämässä tapahtuisi, en koskaan, ikinä, laittaisi syytä lapsen niskoille! Pikkusisarusten (puolikkaiden sellaisten) aikana puolustin äitiä avomiehen nyrkeiltä henkeen ja vereen siinä epäonnistuen, olin liian heikko ja pieni. Siitä asiasta olen kai aina katkera. Näin niin monia haljenneita huulia, lohjenneita hampaita, murtuneita niveliä. Yritin ärsyttää avomiestä lyömään mua. Edes kerran. Myöhemmin keskusteluissa selvisi äidin kanssa että mies oli sen ymmärtänyt: että mulla olis ollut voimaa ja rohkeutta viedä asia poliisille, siksi se ei muhun koskenut. Olen vaan niin kamalan väsynyt siihen että olen Vahinkolapsi ja sen lisäksi en ole osannut auttaa äitiä. Sain miehen kyllä loppuviimein lähtemään. Äidin sanat vaan olivat sen jälkeen: "Miten voin olla niin tyhmä että kuvittelen että mahassa olevana voin päättää ihmisten avioliitosta?" Tai kuvottavinta mitä olen koskaan kuullut (tai osannut edes kuvitella) äidin sanovan tyttärelleen: Varmaan panet **:n (sisarusten isän) kanssa.
Myöhemmin, asioiden mentyä niinkuin ne menivät, sairastuin bipolaariseen mielialahäiriöön.Mikä sen laukaisi, on sivuseikka, mikä liittyy Menneisyyteen. Joka tapauksessa; silloin mun äiti hylkäs mut lopullisesti. Se ei jaksa mua, se ei halua kuulla musta mitään. Kamalan surullista mutta tätä päivää. Menetetty. Aika tuore tapahtuma, vuoden takaa, vaatii vähän sulattelua vielä.
Uusin ihastus - Pitkästä aikaa ihminen, jonka kanssa mä kuvittelin että Joskus voisin olla oma itseni. Pidemmän aikaa olen jo katsellut itseäni ulkopuolisena ja kummastellut, kuka on toi aurinkoinen ja vitsaileva tyttö joka on kuitenkin ihan silkkaa tyhjää sisältä? Kerrankin, pitkästä, helvetin pitkästä aikaa oli tunne että voisin olla "kotona" ja sitten mut tyrmätään. Olen liian "etäinen", en kerro itsestäni mitään ja en ole oikeanlainen kumppani. En kai olekaan. Totta. En kerro perheestä, en ystävistä, en lääkityksestä, en menneisyyksistä. Haluan elää Hetkessä ja Rakastan tilannetta missä saan olla ihan uusi ihminen ilman menneisyyden painolastia. Silti; menetetty.
Ystävät - Musta on tullut pelokas pieni tyttö kaikkien tapahtumien takia ja mä haluan omistaa kaikki mun ystävät. Mä teen tilanteesta ahdistavan, mä vaadin liikoja ja mä menetän ne, Nekin.
Sure would like to see you and visit your big house in the sky. I
Wish you didn't hav eto leave us, but since you're gone the time
Sure does fly. So I don't get too attached too much anymore,
It's a different world and I'm a different girl.
All the rain and all the pain, I hope it's for the good 'cause
I know I'll never be the same. These are the things that made me
Change, I hope it's for the good 'cause I know I'll never be
The same.
So proud to have your baby till u up and left us alone. Would u
Care that it drove me crazy? I have to make it on my own. So I
Don't get too attached too much anymore it's a different world
And I'm a different girl.
All the rain and all the pain, I hope it's for the good 'cause
I know I'll never be the same. These are things that made me
Change, I hope it's for the good 'cause I know I'll never be
The same.
Pray the lord my soul to keep. I try to hang on to the best of me
But changes keep on changing me. I just want to love who I turn
Out to be. All the rain…don't quite understand it, can't quite
Handle it
tiistai, 25. marraskuu 2008
Kirje Sinulle
"Mihin olet kadonnut? Tarvitsetko vain aikaa ja ajatuksia vai ovatko tunteesi kokonaan hävinneet? Tiedän että tein useita asioita väärin, niin teit Sinäkin. Silti niin pitkään toivoin. Olen pahoillani että rikoin perheesi, vaikka sanotkin ettei se ollut minun syyni. Olen pahoillani että aiheutin niin paljon murhetta Sinulle.
Ajatukseni ovat muuttuneet paljon viime aikoina. Rakastin Sinua enemmän kuin mitään, enemmän kuin omaa elämääni. Nyt toivon meidän voivan olla ystäviä. Tiedän että se on mennyt väärinpäin aikaisemminkin, olen ollut mustasukkainen ja omistava, mutta osaan myös aikuistua. Tiedän milloin on päästettävä irti. En vain tahdo kadottaa Sinua, en kokonaan. Tiedät että olet minulle Se Ainoa, aina seuraavassakin elämässä. Tässä elämässä se vain ei onnistunut. Olemme molemmat liian samanlaisia, liian sekaisin Elämästä ja Menneisyyden varjoista. Liian sekaisin lääkkeistä ja liiasta ajattelusta. Liiasta herkkyydestä maailmaa kohtaan.
Rakastan Sinua edelleen, tulen aina sen tekemään. Toivon että joskus onnistumme vielä löytämään sen Meidän tien, sen mitä ei muut kulje ja missä kirjoitamme toisillemme viestejä lumeen. Missä emme saa toisistamme tarpeeksi, missä juoksemme poliiseja karkuun käsi kädessä. Ikävöin niitä hetkiä. Ikävöin niitä ehkä sitäkin enemmän kun tiedän että olemme kasvaneet niistä ohi. Sille tielle ei ole enää paluuta.
En unohda Sinua koskaan ja Tulen Aina Rakastamaan Sinua.
Kiitos."
Ajatukseni ovat muuttuneet paljon viime aikoina. Rakastin Sinua enemmän kuin mitään, enemmän kuin omaa elämääni. Nyt toivon meidän voivan olla ystäviä. Tiedän että se on mennyt väärinpäin aikaisemminkin, olen ollut mustasukkainen ja omistava, mutta osaan myös aikuistua. Tiedän milloin on päästettävä irti. En vain tahdo kadottaa Sinua, en kokonaan. Tiedät että olet minulle Se Ainoa, aina seuraavassakin elämässä. Tässä elämässä se vain ei onnistunut. Olemme molemmat liian samanlaisia, liian sekaisin Elämästä ja Menneisyyden varjoista. Liian sekaisin lääkkeistä ja liiasta ajattelusta. Liiasta herkkyydestä maailmaa kohtaan.
Rakastan Sinua edelleen, tulen aina sen tekemään. Toivon että joskus onnistumme vielä löytämään sen Meidän tien, sen mitä ei muut kulje ja missä kirjoitamme toisillemme viestejä lumeen. Missä emme saa toisistamme tarpeeksi, missä juoksemme poliiseja karkuun käsi kädessä. Ikävöin niitä hetkiä. Ikävöin niitä ehkä sitäkin enemmän kun tiedän että olemme kasvaneet niistä ohi. Sille tielle ei ole enää paluuta.
En unohda Sinua koskaan ja Tulen Aina Rakastamaan Sinua.
Kiitos."
Ehkä muistatkin mua,
etkä voi uskoutua:
kirjoittaa meistä nyt, kun
sun nykyinen on vihainen
eikä yhtään mua siedä.
Uniharhoissa nään sua,
niitä ei voi multa viedä.
Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.
Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.
Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.
Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua.
perjantai, 21. marraskuu 2008
Omistushaluisuus
Joillakin ihmisillä on pennusta asti ollut ongelma se, että ne on omistushaluisia. Ne on ehkä hylätty lapsina, niille on kerrottu että ne on vahinkoja. Ne on ehkä saanut hyviä ystäviä elämänsä varrella mutta ne on pilannut sen sillä että niillä ystävillä on myös muita elämässä. Ne ehkä myös näkee ja ymmärtää sen, muttei sisäistä sitä.
Tai sitten ovat vaan kokeneet liian kovia. Ne eivät luota, ne eivät usko kehenkään. Miten sellaisesta pääsee eteenpäin? Miten voi taas uskoa ihmisiin? Miks omistushaluisuus ilmenee ihmisissä eri tavalla, jotkut käyttää henkistä, jotkut fyysistä väkivaltaa? Olen ollut paikalla kun sitä fyysistä valtaa on käytetty niin paljon että teki itsen mieli käydä ostamassa kivääri ja jakaa oikeutta. Olen myös tuntenut ihmisen joka sen asian aiheutti. Ja jossain määrin ymmärrän sitä väkivallantekijää, mikä on pelottavaa. Vaikka se ei olekaan hyväksyttävää milloinkaan.
On vaan ahdistavaa, miten sitä vuosi vuoden jälkeen huomaa olevansa luottamatta ihmisiin ja olevansa sen takia niille ilkeitä. Huomattavan pieni määrä ihmisiä vaan sanoo asiat ääneen. Kuinka moni pystyy loppuviimein analysoimaan itseään ja huonoja puoliaan julkisesti paitsi ehkä tyyliin: "olen muuten kamala piereskelemään" tai "tykkään pistellä itseäni hakaneulalla jalkapohjaan"? On mun mielestä paljon kunnioittavampaa (ja helvetin pelottavaa) paljastaa itsestään jotain tunteiden pohjalta.
I'm a troublemaker
Never been a faker
Doin' things my own way
And never giving up
I'm a troublemaker
Not a double-taker
I don't have the patience to keep it on the up.
Tai sitten ovat vaan kokeneet liian kovia. Ne eivät luota, ne eivät usko kehenkään. Miten sellaisesta pääsee eteenpäin? Miten voi taas uskoa ihmisiin? Miks omistushaluisuus ilmenee ihmisissä eri tavalla, jotkut käyttää henkistä, jotkut fyysistä väkivaltaa? Olen ollut paikalla kun sitä fyysistä valtaa on käytetty niin paljon että teki itsen mieli käydä ostamassa kivääri ja jakaa oikeutta. Olen myös tuntenut ihmisen joka sen asian aiheutti. Ja jossain määrin ymmärrän sitä väkivallantekijää, mikä on pelottavaa. Vaikka se ei olekaan hyväksyttävää milloinkaan.
On vaan ahdistavaa, miten sitä vuosi vuoden jälkeen huomaa olevansa luottamatta ihmisiin ja olevansa sen takia niille ilkeitä. Huomattavan pieni määrä ihmisiä vaan sanoo asiat ääneen. Kuinka moni pystyy loppuviimein analysoimaan itseään ja huonoja puoliaan julkisesti paitsi ehkä tyyliin: "olen muuten kamala piereskelemään" tai "tykkään pistellä itseäni hakaneulalla jalkapohjaan"? On mun mielestä paljon kunnioittavampaa (ja helvetin pelottavaa) paljastaa itsestään jotain tunteiden pohjalta.
I'm a troublemaker
Never been a faker
Doin' things my own way
And never giving up
I'm a troublemaker
Not a double-taker
I don't have the patience to keep it on the up.
torstai, 20. marraskuu 2008
Uuden Aloittaminen
Tämä on henkilökohtainen hätähuuto maailmalle. Pahanolon vuodatusta ja hyvän olon tunteilua. Niitä suuria juttuja, joista ei voi kenellekään puhua joutumatta vastaamaan sanoistaan. Maailmankuvan kokoamista, musiikkia, ajankohtaisia kysymyksiä.
Ei ole helppoa aloittaa aina uusi elämä vastoinkäymisten edessä. On helppoa muuttaa uuteen kaupunkiin, ottaa vastaan uusi työ, tutustua kokonaan uuteen ystäväpiiriin. Unohtaen kaiken Menneisyydestä. Ne teot on helppoja, mutta tunteet eivät. Voiko sitä todella unohtaa kaiken Menneisyydestä? Voiko aloittaa kokonaan elämänsä alusta?
En usko että voi. Voi kehittyä ihmisenä, voi luoda uutta uraa. Mutta ei se menneisyys mihinkään jää. Se kolistelee silmien takana ja sydämen sopukoissa aina paikoitellen, vaikka ei sitä koko aikaa tekiskään. Ihminen on sitä mitä sen Menneisyyskin on.
On vaan jokaikinen kerta jotenkin puhdistava ajatus aloittaa alusta. Puhdistava mutta aika yksinäinen.
So I run faster,
But it caught me here
Yes my loyalties turned
Like my ankle
In the seventh grade
Running after Billy
Running after the rain
These precious things
Let them bleed
Let them wash away
These precious things let them break
Their hold over me
Ei ole helppoa aloittaa aina uusi elämä vastoinkäymisten edessä. On helppoa muuttaa uuteen kaupunkiin, ottaa vastaan uusi työ, tutustua kokonaan uuteen ystäväpiiriin. Unohtaen kaiken Menneisyydestä. Ne teot on helppoja, mutta tunteet eivät. Voiko sitä todella unohtaa kaiken Menneisyydestä? Voiko aloittaa kokonaan elämänsä alusta?
En usko että voi. Voi kehittyä ihmisenä, voi luoda uutta uraa. Mutta ei se menneisyys mihinkään jää. Se kolistelee silmien takana ja sydämen sopukoissa aina paikoitellen, vaikka ei sitä koko aikaa tekiskään. Ihminen on sitä mitä sen Menneisyyskin on.
On vaan jokaikinen kerta jotenkin puhdistava ajatus aloittaa alusta. Puhdistava mutta aika yksinäinen.
So I run faster,
But it caught me here
Yes my loyalties turned
Like my ankle
In the seventh grade
Running after Billy
Running after the rain
These precious things
Let them bleed
Let them wash away
These precious things let them break
Their hold over me
