"Mihin olet kadonnut? Tarvitsetko vain aikaa ja ajatuksia vai ovatko tunteesi kokonaan hävinneet? Tiedän että tein useita asioita väärin, niin teit Sinäkin. Silti niin pitkään toivoin. Olen pahoillani että rikoin perheesi, vaikka sanotkin ettei se ollut minun syyni. Olen pahoillani että aiheutin niin paljon murhetta Sinulle. 

Ajatukseni ovat muuttuneet paljon viime aikoina. Rakastin Sinua enemmän kuin mitään, enemmän kuin omaa elämääni. Nyt toivon meidän voivan olla ystäviä. Tiedän että se on mennyt väärinpäin aikaisemminkin, olen ollut mustasukkainen ja omistava, mutta osaan myös aikuistua. Tiedän milloin on päästettävä irti. En vain tahdo kadottaa Sinua, en kokonaan. Tiedät että olet minulle Se Ainoa, aina seuraavassakin elämässä. Tässä elämässä se vain ei onnistunut. Olemme molemmat liian samanlaisia, liian sekaisin Elämästä ja Menneisyyden varjoista. Liian sekaisin lääkkeistä ja liiasta ajattelusta. Liiasta herkkyydestä maailmaa kohtaan.

Rakastan Sinua edelleen, tulen aina sen tekemään. Toivon että joskus onnistumme vielä löytämään sen Meidän tien, sen mitä ei muut kulje ja missä kirjoitamme toisillemme viestejä lumeen. Missä emme saa toisistamme tarpeeksi, missä juoksemme poliiseja karkuun käsi kädessä. Ikävöin niitä hetkiä. Ikävöin niitä ehkä sitäkin enemmän kun tiedän että olemme kasvaneet niistä ohi. Sille tielle ei ole enää paluuta.

En unohda Sinua koskaan ja Tulen Aina Rakastamaan Sinua.

Kiitos."

Ehkä muistatkin mua,
etkä voi uskoutua:
kirjoittaa meistä nyt, kun
sun nykyinen on vihainen
eikä yhtään mua siedä.
Uniharhoissa nään sua,
niitä ei voi multa viedä.

Monta kertaa näin käy:
kaikki päälle ei näy.
Suutuit, kun et päässyt mun
suljettuihin huoneisiin,
tahdoit tietää, miksi aina
puuttui vielä palanen,
miksi harhailin ja väistin.
Voi, jos itsekin tietäisin.

Vaikka kaikki saa unohtua,
kiitos siitä, kun liiankin kauan jaksoit mua.
Huolit hulluuttas puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.

Yhtä pyytää jos saan
(vaikka niin ei oiskaan):
väitä, että oon ainutkertainen,
niin, että uskon sen,
toiset ei oo yhtä paljon.
Kukaan ei voi ylittää,
pakko jonkun silti välttää.

Kiitos, kun koetit ymmärtää.
Tiesin, siihen et pystyisi edes sinäkään.
Jos joskus liikaa muistankin,
juon vielä yhden, niin muistan taas
paljon huonommin.

Kiitos, kun huolit puolikkaan,
enempää en oo osannut koskaan antaakaan.
Ehkä muistatkin mua.