Tämä on henkilökohtainen hätähuuto maailmalle. Pahanolon vuodatusta ja hyvän olon tunteilua. Niitä suuria juttuja, joista ei voi kenellekään puhua joutumatta vastaamaan sanoistaan. Maailmankuvan kokoamista, musiikkia, ajankohtaisia kysymyksiä.

Ei ole helppoa aloittaa aina uusi elämä vastoinkäymisten edessä. On helppoa muuttaa uuteen kaupunkiin, ottaa vastaan uusi työ, tutustua kokonaan uuteen ystäväpiiriin. Unohtaen kaiken Menneisyydestä. Ne teot on helppoja, mutta tunteet eivät. Voiko sitä todella unohtaa kaiken Menneisyydestä? Voiko aloittaa kokonaan elämänsä alusta?

En usko että voi. Voi kehittyä ihmisenä, voi luoda uutta uraa. Mutta ei se menneisyys mihinkään jää. Se kolistelee silmien takana ja sydämen sopukoissa aina paikoitellen, vaikka ei sitä koko aikaa tekiskään. Ihminen on sitä mitä sen Menneisyyskin on.

On vaan jokaikinen kerta jotenkin puhdistava ajatus aloittaa alusta. Puhdistava mutta aika yksinäinen.

So I run faster,
But it caught me here
Yes my loyalties turned
Like my ankle
In the seventh grade
Running after Billy
Running after the rain
These precious things
Let them bleed
Let them wash away
These precious things let them break
Their hold over me