Faija - Muistan pienenä kuinka se jahtas meitä kirveellä meidän omassa kodissa. Se oli hyvä mulle mutta ei yhdessä mun äidin kanssa. Tai ei hyvä, mutta hyvä siihen nähden että oli juoppo ja sekopäinen ihminen, joka ei kai koskaan ollut Rakastanut maailmaa. En tiedä. En ole koskaan voinut asiaa selvittää. Joskus aikoinaan mietin miksi ihmeessä ihmisillä on menneisyyden ongelmia, miksi niistä tulee kipeitä sen takia mitä vanhemmat ovat. Olenko nyt aikuinen kun ymmärrän että ne asiat vaikuttavat? Olenko se ainoa joka ei pääse asiassa eteenpäin pyörittelemällä asiaa mielessä ja ihmettelemällä, olinko se minä, joka sai faijan jättämään tapaamiset vai oliko se mun äiti? Mulle kai enemmän oli Faija mun äidin isä, joka on mulle edelleen Se Täydellisin Olento. Se oli mulle kaikki, me oltiin aina yhdessä, se rakasti mua, se oli aina mun. Toisin kun mun isä. Viimeks kohdatessa mun isä ei edes tunnistanut mua. Menetetty. Eikä se edes ole siitä surullinen. Enkä osaa sanoa olenko minäkään muuta kuin katkera.

Ex - Pitkäaikaisin poikaystävä. Jonka luulin olevan se, kenen kanssa olen loppuikäni. Joka oli hauskinta seuraa ikinä ja jonka kanssa kaikki vaan oli hyvin. Jolta mä odotin jouluhjaksi kihlasormusta enemmän kuin mitään (mutta sain rannekellon). Paljastui myöhemmin patologiseksi valehtelijaksi. Patologisuudesta ei kai koskaan voi syyttää ketään. Se todella uskoi kaiken itse, mitä se kertoi. Oli kamalan hämmentävää olla vieressä kun ihminen kertoo yhteistä asiaa aivan eri tavalla kuin asiat todella olivat tapahtuneet. Olen kamalan surullinen, koska edelleen luulen, että se olin minä joka pilasin sen ihmisen. Se oli hauskinta ja huumorintajuisinta ja sosiaalisinta, mitä olin koskaan tavannut, mutta viiden vuoden seurustelun jälkeen mies muuttui kyyniseksi ja valehtelevaksi otukseksi. Olin pettävä ja inhottava, epäkypsä ihminen, joka kuvitteli olevansa ainoa maailmassa joka on kaltoin kohdeltu. Rakastin sitä ihmistä paljon, mutta kaikki oli liian sairasta jatkuakseen. Toivon sille ihmiselle parasta maailmassa ikinä. Menetetty.

Menneisyys - Suurinta Koskaan. Ei siitä sen enempää kuin edellisessä kirjoituksessa. En ole vielä valmis.

Äiti - Se ihminen on aina syyttänyt mua naimisiin joutumisestaan. Olen vahinko. Se on aina kerrottu mulle. Aina. On hassua ajatella että vaikka mitä omassa elämässä tapahtuisi, en koskaan, ikinä, laittaisi syytä lapsen niskoille! Pikkusisarusten (puolikkaiden sellaisten) aikana puolustin äitiä avomiehen nyrkeiltä henkeen ja vereen siinä epäonnistuen, olin liian heikko ja pieni. Siitä asiasta olen kai aina katkera. Näin niin monia haljenneita huulia, lohjenneita hampaita, murtuneita niveliä. Yritin ärsyttää avomiestä lyömään mua. Edes kerran. Myöhemmin keskusteluissa selvisi äidin kanssa että mies oli sen ymmärtänyt: että mulla olis ollut voimaa ja rohkeutta viedä asia poliisille, siksi se ei muhun koskenut. Olen vaan niin kamalan väsynyt siihen että olen Vahinkolapsi ja sen lisäksi en ole osannut auttaa äitiä. Sain miehen kyllä loppuviimein lähtemään. Äidin sanat vaan olivat sen jälkeen:  "Miten voin olla niin tyhmä että kuvittelen että mahassa olevana voin päättää ihmisten avioliitosta?"  Tai kuvottavinta mitä olen koskaan kuullut (tai osannut edes kuvitella) äidin sanovan tyttärelleen: Varmaan panet **:n (sisarusten isän) kanssa.
Myöhemmin, asioiden mentyä niinkuin ne menivät, sairastuin bipolaariseen mielialahäiriöön.Mikä sen laukaisi, on sivuseikka, mikä liittyy Menneisyyteen. Joka tapauksessa; silloin mun äiti hylkäs mut lopullisesti. Se ei jaksa mua, se ei halua kuulla musta mitään. Kamalan surullista mutta tätä päivää. Menetetty. Aika tuore tapahtuma, vuoden takaa, vaatii vähän sulattelua vielä.

Uusin ihastus - Pitkästä aikaa ihminen, jonka kanssa mä kuvittelin että Joskus voisin olla oma itseni. Pidemmän aikaa olen jo katsellut itseäni ulkopuolisena ja kummastellut, kuka on toi aurinkoinen ja vitsaileva tyttö joka on kuitenkin ihan silkkaa tyhjää sisältä? Kerrankin, pitkästä, helvetin pitkästä aikaa oli tunne että voisin olla "kotona" ja sitten mut tyrmätään. Olen liian "etäinen", en kerro itsestäni mitään ja en ole oikeanlainen kumppani. En kai olekaan. Totta. En kerro perheestä, en ystävistä, en lääkityksestä, en menneisyyksistä. Haluan elää Hetkessä ja Rakastan tilannetta missä saan olla ihan uusi ihminen ilman menneisyyden painolastia. Silti; menetetty.

Ystävät - Musta on tullut pelokas pieni tyttö kaikkien tapahtumien takia ja mä haluan omistaa kaikki mun ystävät. Mä teen tilanteesta ahdistavan, mä vaadin liikoja ja mä menetän ne, Nekin.

Sure would like to see you and visit your big house in the sky. I
Wish you didn't hav eto leave us, but since you're gone the time
Sure does fly. So I don't get too attached too much anymore,
It's a different world and I'm a different girl.

All the rain and all the pain, I hope it's for the good 'cause
I know I'll never be the same. These are the things that made me
Change, I hope it's for the good 'cause I know I'll never be
The same.

So proud to have your baby till u up and left us alone. Would u
Care that it drove me crazy? I have to make it on my own. So I
Don't get too attached too much anymore it's a different world
And I'm a different girl.

All the rain and all the pain, I hope it's for the good 'cause
I know I'll never be the same. These are things that made me
Change, I hope it's for the good 'cause I know I'll never be
The same.

Pray the lord my soul to keep. I try to hang on to the best of me
But changes keep on changing me. I just want to love who I turn
Out to be. All the rain…don't quite understand it, can't quite
Handle it